Ensin näytöt, sitten duuni

"Ammattiosaamisen näytöissä toisen asteen ammatillisen perustutkinnon opiskelija osoittaa työssäoppimassa saavuttamansa ammatillisten opintojen tavoitteet ja työelämän edellyttämän ammattitaidon", kertoo Wikipedia mukaillen Opetushallituksen sivustoa. Minulle termi "näyttö" oli vieras vielä jokunen kuukausi sitten - nyt olen jo antanut kolme näyttöä: traktoriajonäytön, asiakaspalvelunäytön ja ryhmäkukkaistutuksen näytön.

Ensiksi mainittu jännitti eniten, mutta omaksi yllätyksekseni peräkärryn peruutus onnistui täydellisesti - toisin kuin kertaakaan harjoitellessa. Ajoonlähtötarkastuksessa oli kyllä vähän haparointia, mutta läpi meni kuitenkin. Asiakaspalvelunäyttö Lepaan puutarhamyymälässä oli "piece of cake" kahden viikon työkokemuksen jälkeen Puutarhanikkareissa. Oli kuitenkin erittäin mielenkiintoista kokea työpäivä pienen paikkakunnan myymälässä, jossa asiakasmäärä saattaa yhtäkkiä kasvaa nollasta sataan kolmen bussin kaartaessa pihaan.

Ryhmäkukkaistutusnäyttö tehtiin tiimityönä. Ryhmäkukka tarkoittaa muuten kesäkukkaa. Meidän tehtävänämme oli istuttaa suunnittelijan etukäteen piirtämän kartan mukaisesti kukat Lepaan kampuksen päärakennuksen edessä olevaan istutusaltaaseen. Opetusta meillä ei ryhmäkukista ole ollut, joten opettaja ohjasi meitä koko ajan, eli ammattitaito saatiin näyttöä tehdessä. Täydessä kukoistuksessaan näemme salmiakkikuvioistutuksemme toivon mukaan seuraavalla kouluviikollamme elokuussa.

Näyttöviikon jälkeen alkoikin heti kunnon duuni: viisiviikkoinen avomaan työssäoppimisjakso. Sen suoritan aivan Puutarhanikkareiden naapurissa Stadin puutarhurilla. Stadin puutarhuri Jan vuokrasi pari vuotta sitten Herttoniemen kartanoa ylläpitävältä yhdistykseltä 1,6 hehtaaria peltoa ja ryhtyi viljelemään luomuvihanneksia keskellä kaupunkia. Tänä vuonna koko sato on myyty ravintola Juureen - tosin pientä tilamyyntiä järjestetään pääsatokauden alettua.

Parin viikon kokemuksella voin jo kertoa, että peltotyöläisenä säätiedotukset tulee kuunneltua tarkkaan - ja ihan vain siksi, että tietäisi, voisiko juhannusviikolla jo luopua pitkistä kalsareista (ei voi). No, toki myös omin käsin rankkasateessa kuraiseen peltoon kontaten istutettujen kurpitsan taimien hyvinvoinnin takia säätiedotukset kiinnostavat. Hallanvaaran takia tässä kuvassa valmistaudutaan harson levitykseen kurpitsojen päälle:

Mutta miksi pulkka on pellolla kesäkuussa? No luonnollisesti siihen lastataan ne kurpitsan taimet, jotta niiden siirtely taimiruukuista peltoon sujuisi mahdollisimman kätevästi.

Iloista juhannusta!

Hikikarpaloita ja sadepisaroita

Kun toukokuun helteet alkoivat, alkoi myös ensimmäinen kahden viikon työssäoppimiseni Puutarhanikkareiden uudessa Herttoniemen puutarhamyymälässä.

Kaksi ensimmäistä päivää vietin hehkuvan aurinkoisella taimipihalla tiivistäen, järjestäen ja kastellen kasveja, tyhjentäen saapuneita taimikuormia sekä purkaen rullakoita - sekä asiakkaita neuvoen. Alussa neuvonta sujui varsin haparoiden ja jatkuvasti kokeneemman työntekijän apuun turvaten, mutta kun Nikkareiden laaja valikoima alkoi vähitellen tulla tutuksi, osasin jo vastailla kysymyksiin enenevässä määrin itsenäisesti. Ja asiakkaita riitti jatkuvana virtana aina kun aurinko paistoi! Niinpä opin aika nopeasti neuvomaan, mitä kasveja voi suositella paahteiselle parvekkeelle ja mitä varjoisaan paikkaan pihalle.

Toisena päivänä työpaikkaohjaajani antoi minulle haasteen: "Opettele tunnistamaan myynnissä olevat kesäkukat, pääset huomenna siistiin sisätyöhön kassalle." Kassakoneen käytön opettelu sujuikin leikiten verrattuna asiakkaiden ostoskärryihinsä lastaamien kukkapurkkien rahastamiseen: niissä ei ole hintoja, vaan ne pitää ensin tunnistaa, jotta hinnan löytää hinnastosta. Tähtisilmät, verbenat ja lumihiutaleet alkoivat sujua päivä päivältä paremmin ja pian selvisin jotakuinkin kunniallisesti ilman taustatukea kassalla. Tosin valikoima muuttui sitä mukaa, kun uusia kesäkukkia ja muuta valikoimaa saapui rekkalasteittain miltei joka päivä.

Ensimmäisen viikon muistilista töihin mukaan otettavista tavaroista: lippis suojaamaan päätä paahteelta, vesipullo (muista juoda!) sekä vaihtosukat kasteluletkun kanssa sählätessä kastuneiden tilalle.

Toinen työssäoppimisviikkoni aikana sää muuttui kylmäksi ja sateiseksi. Rullakoissa hyllyissä olevia kasveja täytyi silti kastella - tosin ei niin tiuhaan kuin helteellä. Asiakkaita oli sateella huomattavasti vähemmän, mutta toukokuun lopun sesonkiaikana en nähnyt myymälää kertaakaan tyhjänä edes kaatosateella.

Toisen viikon muistilista töihin mukaan otettavista tavaroista: sadetakki ja -housut, kumisaappaat sekä vaihtosukat kasteluletkun kanssa sählätessä kastuneiden tilalle - kyllä, onnistuin kastelemaan sukkani kukkia rullakoissa kastellessani myös kumisaappaat jalassa.

Iltaisin töiden jälkeen oman puutarhan työt jäivät vähemmälle, kun toimistotöissä laiskistuneita lihaksia särki joka puolella kehoa niin vietävästi. Mutta mitä teki kasveja työpäivän aikana laatikoittain järjestellyt puutarhamyymälän työntekijä vapaapäivänään? Muutti omat siemenestä kasvattamansa tomaatin taimet kodin ikkunalaudalta mökkipuutarhaan, jossa ne pääsivät vahvistumaan kasvihuoneeseen.

Kyllä meiltä Puutarhanikkareista olisi saanut paljon tomeramman ja elinvoimaisemman näköisiä tomaatin taimia...

 

Kiitos ihanat työkaverit näistä kahdesta viikosta - nähdään seuraavalla Nikkari-jaksollani loppukesästä! Mutta sitä ennen: näyttöviikko koulussa Lepaalla - sekä viiden viikon avomaan työssäoppiminen pellolla!